bGH Uusmedia on nykyään Eeco
Olemme tuoneet vanhat kirjoituksemme bgh.fi-sivulta. Pääset tutustumaan uusimpiin sisältöihin täältä.
Tämä blogi ei ole mikään säälittävä aivopesuyritys tekoälyä vastaan. Itse asiassa uskon ja toivon, että tekoäly tulee pikkuhiljaa joka alalle ja muuttaa varsin paljon.
Tämä blogi on sen sijaan jonkinlainen avaus sille, miten saatat välttyä terminologia-ansasta.
Konkretian tasolle vietynä tämän tekstin esimerkin sisäistäminen on kymmenien tai satojen tuhansien arvoinen.
Erityisen arvokas teksti on niille organisaatioille, joissa ostoherkkyys vaikeasti ymmärrettäville termeille on kohtuullisen suuri. Useiden myyntiä tekevien asiantuntijayritysten kanssa käymieni keskusteluiden perusteella voimme sanoa kohderyhmään kuuluvan 90%:a yrityksistä.
Kuulut siis todennäköisesti kohderyhmään. Ole hyvä ja anteeksi.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Terminologiaan verhoutuminen tuntuu olevan todella merkittävä keino tehdä kauppaa – varsinkin kaikkeen digitaalisuuteen liittyen.
Onhan se ymmärrettävää: monella alalla asiantuntijuuden merkkinä on pidetty mahdollisimman vaikeasti ymmärrettäviä lauseita. Mitä suurempi asiantuntijuuden illuusio, sitä turvallisempaa tältä gurulta on ostaa.
Perustason ongelmana näissä trendikkäissä termeissä, kuten tekoälyssä (AI), on usein se, että viestin vastaanottajalla ja kertojalla saattaa olla täysin eri käsitykset termin sisällöstä.
Niinpä viestin vastaanottaja saattaa valita esimerkiksi kumppanikseen toimijan, joka lupaa tarjouksessaan verkkokauppaan rakennettavaa tekoälyyn perustuvaa suosittelumekanismia, kun toinen taho puhuu ainoastaan verkkokaupan suosittelualgoritmeista ja niiden määrittelyyn liittyvistä työpajoista.
Mieti itseäsi ostajana? Kumman seuraavista valitsisit itse verkkopalveluusi kasvattamaan konversioita?
a) joka toisessa alan jutussa hehkutetun ja tulevaisuuden pelastajaksi nimitetyn tekoälyn
b) jopa hieman ysäriltä kuulostavan ”tavallista monimutkaisemman algoritmin”
Tekoälyä voi olla lähes mikä tahansa, sillä se on määrittelemätön termi
Tekoäly saa paljon erilaisia määritelmiä filosofeista ja koulukunnasta riippuen. Joissakin lähteissä tekoälylle annetaan myös eri tasoja, kuten heikko ja vahva tekoäly.
Tästä epäselvyydestä johtuen tekoälyä kauppaava myyjä ei varsinaisesti valehtele, vaikka lopputulos olisikin ”vain” tavallista monimutkaisempi algoritmi.
Itse uskallan väittää, että moni kuvittelee tekoälyn tarkoittavan kuitenkin ohjelmistoa tai sen osaa, joka pystyy itse oppimaan ja tekemään asioita, joita ihminen ei hänelle etukäteen kerro (ohjelmoi tekemään tai huomioimaan päätöksissään).
No. Mikä sitten on markkinoinnissa ja myynnissä tekoälyä ja mikä ei?
Lähdetään purkamaan tätä asiaa yhden esimerkin kautta.
Tämä esimerkki on itse asiassa verkkokaupoissa käytettävä ominaisuus, jonka vaatemyynnin jättiläinen Zalando toi/tuo markkinoille nimellä ”algoritminen ostosassistentti”.
Huom! Esimerkki voisi koskea myös automaation rakentamista, jossa ohjelmisto lähettää viestejä vastaanottajalle samalla logiikalla: jos on tapahtunut X tee toimenpide Y.
Case algoritminen ostosassistentti
Verkkokauppaan rakennetaan suosittelumekanismi, joka suosittelee asiakkaalle tuotteeseen liittyviä muita tuotteita huomioiden kantatuotteen merkin, värin, ostohistorian sekä asiakkaan edelliset ostokset.
Käytännössä se tarkoittaa, että kun katsot mustaa Dieselin t-paitaa, niin assistentti tarjoaa sinulle eri tuotteita muodostamaan tyylikkään asukokonaisuuden.
Jotta assistentti toimii halutulla tavalla, niin taustalla on tapahtunut kutakuinkin näin:
1. Ihminen antaa tuotteelle käsin paljon eri attribuutteja, kuten väri, merkki,koko, kategoria, materiaali ja hinta.
2. Ihminen antaa säännön, jossa assistentti ei saa suositella saman kategorian tuotteita ja määrittää kokonaisuuden muodostuvan tietyistä kategoriayhdistelmistä. Esimerkiksi paita, kengät, housut ja asuste.
3. Ihminen antaa säännön suositella aina samanvärisiä ja samaan hintaluokkaan kuuluvia tuotteita.
4. Ihminen antaa säännön, että asiakkaan katsoessa L-koon paitaa, hänelle ei suositella housuja, joista on vain pieniä kokoja jäljellä.
5. Ihminen määrittää kriteereille prioriteettijärjestyksen ja määrittää, että asiakkaan ostoshistoria vaikuttaa prioriteetteihin: jos hän on ostanut ennen paljon samanvärisiä tuotteita, niin väri on kriteeri nro 1.
6. Lopuksi ihminen kertoo algoritmille, että järjestää tuotteet / kokonaisuudet sen mukaan, mitä verkkokaupan muut asiakkaat ovat ostaneet. Tässä voidaan huomioida asiakassegmentit eli huomioidaan vain samankaltaisten asiakkaiden ostokset.
Loppuloksena assistentti suosittelee sinulle mustan Dieselin t-paidan lisäksi tummia farkkuja, harmaata bleiseriä ja ruskeita nahkakenkiä.
Kokonaisuus näyttää tyylikkäältä ja saattaisin jopa ostaa kaikki.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Onko ostosassistentin toiminnassa kyseessä monimutkainen algoritmi vai tekoäly?
Oma näkemykseni on, että kyseessä on vain totuttua monimutkaisempi algoritmi. Esimerkin ostosassistentti ei tee mitään, mitä joku ihminen ei ole suunnitellut ja määrittänyt häntä tekemään.
Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että joku voisi kutsua esimerkkiä tekoälyksi. Perusteeni tekoäly-termin käytön ymmärtämiseen on suositteluassistentin sisältämä vallitsevaa standardia huomattavasti suurempi määrä muuttujia.
Mistä tiedämme, että kyseessä ei ole oikeasti tekoäly?
Monessa koulukunnasta puhutaan Turingin testistä.
Testin mukaan koneen ihmismäisyyttä voi mitata testaamalla vastapuolen reaktiota ohjelman kanssa käytyyn vuorovaikutukseen: huomaako vastapuoli (ja jos huomaa, niin kuinka helposti), että hän keskustelee ohjelman kanssa eikä oikean ihmisen.
Palataan takaisin esimerkkiimme…
Olen verkkokaupassa, missä on edellä mainittu ostosassistentti. Olen itse asiassa ostanut verkkokaupasta vuosien varrella useasti.
Muotimaailmassa tilanne on kuitenkin se, että valtaosa maailmaan muotilehdistä on juuri julkaissut jutun, jota kukaan muotia seuraava ei voi välttää kuulemasta.
Viesti on tämä: Älä käytää t-paitaa ja bleiseriä yhdessä missään nimessä.
Tähänastista ostoksiani verkkokaupassa yhdistää yksi tekijä: ostokseni verkkokaupasta ovat aina olleet muotilehtien suositusten mukaisia.
Siis niiden muotilehtien, jotka juuri sanoivat että t-paitaa ja bleiseriä ei enää pidä käyttää yhdessä…
Jos verkkokaupan assistentilla olisi älyä ja oikeaa asiantuntijuutta alasta, niin hän pystyisi huomioimaan nämä muutokset trendeissä.
Älyllä varustettu ostosassistentti tarkastaisi edellisten ostosteni sisältöjä ja niiden ajankohtia verrattuna muotilehtien määrittämiin trendeihin. Lopputuloksena assistentin pitäisi ymmärtää, että minä jos joku olen tarkka näistä trendeissä ja suositella minulle lehtien suositusten mukaisesti.
Mikäli assistentti ei kykene omatoimisesti oppimaan, niin hän suosittelisi minulle kuitenkin edelleen t-paitaa ja bleiseriä.
AI miten niin?
Koska suositteluassistentilla ei olisi kykyä ottaa selvää asioista, joita häntä ei ohjelmoida tekemään. Suositteluassistentti toimii ”ainoastaan” ennaltamäärättyjen kriteerien järjestelijänä.
Nopeasti reagoivat ja alaa seuraavat ihmiset saavat algoritmin muistuttamaan itse oppivaa tekoälyä
Esimerkkimme ostosassistentti ei siis ole itseoppiva tekoäly.
Vaihtoehdot sille, että minulle suositeltaisiin t-paidan kanssa jotain muuta kuin bleiseriä, ovat nämä:
1. ohjelmiston ylläpitäjät olisivat reagoineet uutisiin ja muuttaneet käsin algoritmille annettuja sääntöjä
2. ohjelmisto olisi ylläpitäjien toimesta käsketty tutkimaan tiettyjen muotilehtien sisältöjä ja sen jälkeen huomioimaan niitä suositteluissaan
Verrataan tilannetta ihmiseen – tunnistammeko assistentin algoritmiksi vai luulemmeko ihmiseksi?
Veikkaukseni on, että osaava ihmisstylisti huomaisi ostohistoriaani vilkaisemalla kohtuullisen nopeasti tapani tukeutua trendeihin. Joku luottomyyjä saattaisi jopa muistaa minut eikä ostohistoriaa tarvitsisi edes lukea läpi.
Hän ei siis missään nimessä suosittelisi juuri ilmoille tulleen tiedon perusteella minulle t-paidan ja bleiserin yhdistämistä. (Tämä sillä oletuksella, että myyjä olisi alastaan hereillä ja käyttäisi asiakasdataa myyntitilanteensa tukena. Luotan edelleen ihmisiin!)
Asiat harvoin ovat yksinkertaisia ja siksi onkin syytä vielä nostaa muutama ajatus ilmoille.
Harvalla toimialalla on olemassa absoluuttisia totuuksia ja tässä esimerkissä käyttämässäni alalla vielä vähemmän.
Stylistin ammatissa olevia ihmisiä on paljon ja vaikka he kaikki olisivat superammattilaisia, niin voimme perustellusti olettaa heidän tyylitajunsa olevan täysin erilainen: osa taistelee valtavirran trendejä vastaan, toinen lukee niitä kuin raamattua ja kolmannella kaiken ytimessä ovat materiaalit.
Ja totta h*elvetissä ammattilainen kertoo aina mielipiteensä vähintään puolitotuunena kun sitä kysytään…
Ja siitä päästäänkin tähän todelliseen haasteeseen.
Olet aina asioinut kaupoissa, jotka tukeutuvat trendeihin ja käyt Vogue-aamiaisesi jälkeen keskustelua luottoverkkokauppasi chatissa oikean stylistin kanssa tulevista ostoksistasi.
Stylisti edustaakin kanssasi varsin eri näkemyksiä ja hän kokee elämäntehtävänsä olevan taistella trendejä vastaan.
Hän ei välttämättä edes vilkaise ostohistoriaasi tai sitten hän vilkaisee ja yrittää vain auttaa sinua ”oikealle polulle” – eroon trendien kavalasta maailmasta. Hän suosittelee sinulle nimenomaan bleiserin ja t-paidan yhdistämistä.
Läpäisekö tämä oikea ihminen sinun Turingin testin: veikkaatko keskustelukumppanisi olevan täysin buginen algoritmi vai oikea ihminen?
